Antinmäen tilan karja syö omilla pelloilla viljeltyjä rehuja eli säilörehunurmea, laidunta ja rehuviljoja. Eläinten hyvinvointi sekä tuotos- ja terveystavoitteet määrittelevät laatuvaatimukset peltoviljelylle ja mahdollisille ostettaville rehuille.
Peltojen kasvukunnosta huolehditaan viljelykierron avulla. Viljelykierrossa pellolla viljellään erilaisia kasveja eri vuosina. Pellolla voi kasvaa yksivuotinen, matalajuurinen viljakasvi tai vilja, jonka ohessa kasvaa seuraavaksi satokaudeksi monivuotinen, monilajinen (heinäkasveja ja apiloita) ja monilajikkeinen (puna- valko- ja alsikeapilaa) säilörehunurmi.
Viljelykierrossa kasveilla on niin sanottu esikasvivaikutus eli myönteinen vaikutus seuraavana vuonna viljeltävään kasviin. Eri kasvit ottavat eri ravinteita eri suhteessa eri osista maakerrosta. Monivuotisten kasvien juuret tunkeutuvat todella syvälle maan eri kerroksiin, sitovat hiiltä valtaisia määriä ja parantavat maan rakennetta ja ravinnetilaa. Ne pienentävät myös sääriskiä.
Myös kasvitaudit ja kasvituholaiset on luontaisesti helpoimmin ehkäistävissä vahvoissa, tiheissä ja elinvoimaisissa kasvustoissa, joissa rikkakasvitkaan eivät mahdu kasvamaan.
Antinmäen tilalla säilörehunurmi sisältää jopa 12 eri kasvilajia tai lajiketta. Nurmia täydennetään täydennyssiemenseoksilla, jonka avulla niiden sadontuottokykyä pidetään yllä pidempään, maa pysyy kasvipeitteisenä ja muokkaustarve vähenee.
Säilörehunurmi varastoidaan säilörehuna tilalla oleviin laakasiiloihin. Sato korjataan pellolta siiloihin 2–3 kertaa kasvukauden aikana.
Niittomurskattu, kuivahtanut säilörehunurmi ajetaan lyhyeksi pätkäksi ajosilppurilla, joka puhaltaa rehumassan säilöntäaineen kanssa (esimerkiksi AIV tai biologinen aine) kuljetuskärryyn. Silppurin sadonmääritysjärjestelmät tallentavat tietoa korjatun sadon määrästä ja laadusta. Lisäksi rehusta otetaan ihan konkreettisesti näytteitä laadunmääritystä varten.
Rehukärryt kipataan laakasiiloihin, joita tiivistetään huolellisesti koko korjuun ajan. Lopuksi laakasiilot peitetään ja suojataan muoveilla. Korjattu säilörehu on normaalisti lähes kuivaa. Mikäli niin sanottua puristenestettä kuitenkin irtoaa, laakasiiloissa on nesteen talteenottojärjestelmä, jotta neste voidaan kerätä ja palauttaa lannoitteena takaisin peltoon.
Laitumilla käytetään laidunnurmeksi soveltuvia palko- ja heinäkasveja sekä kasvilajikkeita. Laidunnuksen myötä pellolle päätyvät lantakasat toimivat eloperäisenä lannoitteena ja tekevät peltolohkosta koppakuoriaisten, pikkumönkiäisten ja lintujen paratiisin.
Kuivaheinä on nimensä mukaisesti pellolla kuivaksi asti kuivatettua heinää, mikä on hevosten herkkua ja lehmien terveysrehua. Onnistunut kuivaheinän tuotanto edellyttää pidemmän poutajakson, jotta koko heinäkarho saadaan kauttaaltaan kuivaksi ennen paalausta – siksi heiniä täytyy välillä pöyhiä.
Viljoista kaura ja ohra kuuluvat tilan viljelykiertoon joko puhtaana kasvustona tai suojaviljakasvustona. Vilja kylvetään peltokuvion mukaan joko suorakylvönä muokkaamattomaan maahan tai kynnettyyn, kivettyyn ja muokattuun maahan.
Syksykesällä tuleentunut vilja puidaan ja kuivataan sekä ruokinnallinen laatu analysoidaan. Olki, pehku tai pahna, kuten viljan korsia kutsutaan, voidaan kerätä talteen esimerkiksi isoihin pyöröpaaleihin ja käyttää kuivikkeena tai puimuri voi puhaltaa ne silputtuna suoraan peltoon.
